|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Matkani työhuoneelle kulkee Töölönlahden pohjoispuolen kautta. Rannassa on puustoa, luonnonvaraista ja istutettua kasvustoa, lintuja, kaislikkoa, kiviä. Ne pienet hetken kun tarkkailen tuon, niin kuluneen pienen luontokaistaleen tapahtumia, ovat tulleet minulle yllättävän tärkeiksi. Tunnen kaistaleen ajankierron. Lumen peittämän pensaan alla on jo tuntumaa kukinnasta ja uskoa sen uudelleen alkamisesta. Ohdake valtaa tilansa ja peittää herkempää kasvustoa muuttuen lumessa sojottavaksi kasvun muistoksi. Hyönteiset ja linnut seuraavat omaa aikajanaansa.
Maalaukseni lähtevät usein liikkeelle pienestä havainnosta joka lähtee seuraamaan omia maalauksen reittejä. Siihen jää ehkä pieni side alkuperäisiin tunteisiin; uteliaisuuteen, läsnäoloon ja haluun kokea yhteyttä johonkin suurempaan: ajankierron sykliin ja luonnon läsnäoloon.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
