|
Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi? Klassinen kysymys, jolla mitataan suhtautumista elämään.
Täytin 50 vuotta viime vuoden keväällä, juuri kun korona oli iskenyt pahimmilleen ja kaikki tuntui kohtalokkaalta ja absurdilta samaan aikaan. Fifty-fifty, tässä iässä tietää, että puolet elämästä on varmasti eletty. Se, onko se saavutus vaiko menetys, riippuu näkökulmasta. Pandemian vuoksi syntymäpäivämatka Pariisiin ja sen museoihin jäi tekemättä. Lennot ja hotelli piti peruuttaa, rajat sulkeutuivat. Kokemattomat taide-elämykset kaikkosivat ja hiipuivat tavoittamattomiin.
Caravaggion-kangas teoksissa Pariisiin, Roomaan tai Firenzeen tehdyistä matkoista muistuttava renessanssin sekundäärinen kangas on tunkenut kuvan eteen, peittäen alleen klassisia aiheita tai muistoja elämästä. Kangas-aihe on roikkunut luonnoskirjani lehdillä jo yli puoli vuosikymmentä ja nyt sille löytyi käyttöä. Kankaan alle on jäänyt muun muassa toisintoni Turun taidemuseon kokoelmien Gunnar Berndtsonin Kesästä ja Ateneumin Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin keskiosa. Caravaggion maalauksista karannut kangas peittää röyhkeästi ja ylevöittää samaan aikaan aiheen.
Half and half maalauksissa osa teoksesta on muuttunut negatiiviksi tai monokromaattiseksi. Kuva on ikään kuin poissa, mutta läsnä samaan aikaan. Teoksissa on ajassamme aistittavaa melankoliaa. Jo taidekoulusta lähtien olen käyttänyt maalausteni materiaalina itse ottamiani valokuvia. Huomaan myös, että viehätyn nykytaiteilijoista, jotka maalaavat valokuva lähtökohtanaan. Marlene Dumas, Michaël Borremans, Elizabeth Peyton, joitakin mainitakseni. Myös jo klassikot Ellen Thesleffistä Edvard Munchiin nojasivat tarvittaessa valokuvaan. Ennen digitaalisuutta valokuvan negatiivi oli kaiken perusta. Nykyään digimaailmassa invertoitu kuva täytyy louhia esiin. Negatiivikuvan maalaamisessa minua kiehtoo ajatus, että kuvan voi "kehittää" ymmärrettäväksi.
Puolet ja puolet. Kaksos-teosten kaksoset koen usein olevan myös yksikkö, joka on jaettu kahteen. Jos kaikkiin teoksiini olen halunnut koodata viestin luonnon ja ilmaston suojelun tärkeydestä, niin kaksos-maalauksissa hahmot osoittavat sen suoraan, pukeutumalla surupukuun. Olen viettänyt maalausten parissa viikkoja ja kuukausia, mielikuvissa Islannissa tai eteläisessä Afrikassa, tutkien välillä alastonmallia tai auringonkukkia. Näyttelyn kynnyksellä ainakin työhuoneeni on puoliksi täynnä.
Markku Laakso (s. 1970) on syntyisin Enontekiön Lapista ja tullut tunnetuksi Elvis -aiheisista maalauksistaan. Hän asuu ja työskentelee Turussa. Laakso on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomen ja pohjoismaiden lisäksi mm. Espanjassa, Italiassa, Japanissa, Ranskassa, Saksassa ja USA:ssa. Laakson teoksia on mm. HAM:n,Valtion, Göteborgin kaupungin ja Riddo Duottar Saamelaistaiteen museon kokoelmissa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Laakso on laajentanut tekemistään myös valokuva- ja mediataiteeseen. Yhteistyössä kuvataiteilijapuolison Annika Dahlstenin kanssa he ovat käsitelleet projekteissaan mm. Laakson saamelaisia sukujuuria. Viimeisin näyttely Taidekeskus Mältinrannassa keväällä 2021. |