|
HELI HEIKKINEN
8.1. - 27.1.2019 |
|
|
|
|
|
Useimpien maalausten aiheet ovat kotikaduiltani Helsingin Mannerheimintien pohjoispäästä, Tullinpuomin tienoilta. |
|
|
|
|
Edellisessä näyttelyssäsi usein lintuperspektiivistä kuvatut suurkaupungit toimivat maalausten tapahtumien näyttämöinä. Tällä kertaa olet maalauksissasi kuvannut lähiympäristöäsi kadun tasolta. Miten kuvaat tätä muutosta?
Kaukaa katsottuna näkee tietysti suuren kuvan asioista.
Nyt halusin katsoa läheltä. Olen kulkenut samoilla kaduilla lähes kolmekymmentä vuotta, joten erilaiset valaistukset ja näkymät ovat syvästi syöpyneet tajuntaani. Tuntui kuin ne olisivat vain odotelleet ulospääsyä, erityisesti sellaiset hetket, joita ei useinkaan huomaa. Vietämme ison osan elämästämme erilaisissa keinovaloissa. Ne muokkaavat meitä ehkä enemmän kuin haluamme myöntää.
Mannerheimintie on yhtä aikaa proosallinen ja lumoava. Sillä on omat ominaispiirteensä pääkaupunginin pääkatuna. Toisaalta se on aika samanlainen kuin monen muunkin kaupungin pääväylä.
Kaukaa katsottuna näkee tietysti suuren kuvan asioista.
Nyt halusin katsoa läheltä. Olen kulkenut samoilla kaduilla lähes kolmekymmentä vuotta, joten erilaiset valaistukset ja näkymät ovat syvästi syöpyneet tajuntaani. Tuntui kuin ne olisivat vain odotelleet ulospääsyä, erityisesti sellaiset hetket, joita ei useinkaan huomaa. Vietämme ison osan elämästämme erilaisissa keinovaloissa. Ne muokkaavat meitä ehkä enemmän kuin haluamme myöntää.
Mannerheimintie on yhtä aikaa proosallinen ja lumoava. Sillä on omat ominaispiirteensä pääkaupunginin pääkatuna. Toisaalta se on aika samanlainen kuin monen muunkin kaupungin pääväylä.
|
|
|
|
|
Miten maalaukset syntyvät?
Olen kova kävelemään ja innostun helposti kohtaamistani näyistä. Ihan tarkoituksella olen viettänyt aikaani kuljeskelemalla. Kuitenkin parhaat aiheet tulevat eteen sattumoisin. Elämää voi päättää elää tarkkaavaisemmin, mutta sitä ei voi hallita. Aiheet tulevat siis vastaan. Maalausprosessin aikana löytyvät asiat, joista haluan kertoa. Lopputulos on aina yllätys.
Joistakin teoksista tulee mieleen paljon vanhemmat maalaukset. Mitä ajattelet suhteestasi aikaan?
Taide syntyy menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden vuoropuheluna. Kuvataide luo koko ajan uusia kieliä, joilla käsitellä muuttuvaa maailmaa. Se on kiehtovaa. Yhtälailla kiehtovaa on, että voimme ymmärtää satoja, jopa tuhansia vuosia vanhan maalauksen viestin tai ainakin jotakin siitä.
Tällä kertaa tuntuu kuin olisin keskustellut yhtä aikaa sekä menneiden vuosikymmenten ( Suomessa historia on kuitenkin aika lyhyt) kadunkulkijoitten ja heitä kuvaavien maalarien kanssa että ajatellut tulevia kulkijoita. Tulevia olen miettinyt paljonkin.
En tiedä, keitä he ovat, ja millaisessa maailmassa he elävät. Näemme, että maailma muuttuu nopeasti tavoilla, joita on vaikea käsittää ja jotka ovat myös pelottavia. Ehkä senkin vuoksi halusin käsitellä perustuntemuksia ja nähdä itseni historian valossa.
Näyttelyn nimi on Ohikulkija. Haluaisitko kertoa jotakin siitä?
Nimensä mukaan ohikulkija menee ohi. Hän voi kävellä onnensa, muiden ihmisten tai jopa itsensä ohi.
Ohikulkija voi myös olla hyvä huomioitsija, kun kerran kulkee ohi.
Isommassa kuvassa olemme ohikulkijoita myös sukupolvina, jotka seuraavat toisiaan.
Olen kova kävelemään ja innostun helposti kohtaamistani näyistä. Ihan tarkoituksella olen viettänyt aikaani kuljeskelemalla. Kuitenkin parhaat aiheet tulevat eteen sattumoisin. Elämää voi päättää elää tarkkaavaisemmin, mutta sitä ei voi hallita. Aiheet tulevat siis vastaan. Maalausprosessin aikana löytyvät asiat, joista haluan kertoa. Lopputulos on aina yllätys.
Joistakin teoksista tulee mieleen paljon vanhemmat maalaukset. Mitä ajattelet suhteestasi aikaan?
Taide syntyy menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden vuoropuheluna. Kuvataide luo koko ajan uusia kieliä, joilla käsitellä muuttuvaa maailmaa. Se on kiehtovaa. Yhtälailla kiehtovaa on, että voimme ymmärtää satoja, jopa tuhansia vuosia vanhan maalauksen viestin tai ainakin jotakin siitä.
Tällä kertaa tuntuu kuin olisin keskustellut yhtä aikaa sekä menneiden vuosikymmenten ( Suomessa historia on kuitenkin aika lyhyt) kadunkulkijoitten ja heitä kuvaavien maalarien kanssa että ajatellut tulevia kulkijoita. Tulevia olen miettinyt paljonkin.
En tiedä, keitä he ovat, ja millaisessa maailmassa he elävät. Näemme, että maailma muuttuu nopeasti tavoilla, joita on vaikea käsittää ja jotka ovat myös pelottavia. Ehkä senkin vuoksi halusin käsitellä perustuntemuksia ja nähdä itseni historian valossa.
Näyttelyn nimi on Ohikulkija. Haluaisitko kertoa jotakin siitä?
Nimensä mukaan ohikulkija menee ohi. Hän voi kävellä onnensa, muiden ihmisten tai jopa itsensä ohi.
Ohikulkija voi myös olla hyvä huomioitsija, kun kerran kulkee ohi.
Isommassa kuvassa olemme ohikulkijoita myös sukupolvina, jotka seuraavat toisiaan.
|
|