Viidakkoallas, 200x190cm, akryyli ja öljy kankaalle, 2023
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Näyttelyni Toisissa maisemissa koostuu maalauksista, joihin on kuvattu uima-altaan reunalla auringossa kylpeviä ja itseensä keskittyviä ihmisiä. Esittämäni maalaussarja perustuu erääseen taidemuseossa näkemääni valokuvaan sekä omiin kokemuksiini. Teokset eivät kerro mistään tietystä, hetkellisestä kokemuksesta tai tapahtumasta, vaan kyseessä on tunnelma, jossa aika- ja todellisuustasot sekoittuvat keskenään.
Maalaan usein mielikuvitusmaisemia, joissa on ihmis- ja eläinhahmoja. Teoksiini syntyy erilaisia tarinoita maalausprosessin myötä. Ammennan maalauksiini muistiini tallentuneita välähdyksiä, jotka ovat syntyneet esimerkiksi matkoilla tai vaikkapa kävelyretkillä. Nähdyn ja koetun yhdistäminen fantasiamaailmaan on mielestäni kiehtovaa. Väri, valo ja maalausjäljen kerroksellisuus ovat keskeisiä teoksissani. Teoksissani olevat ihmiset pakenevat yhteiskunnan
luomia odotuksia ja normeja. He haluavat eroon elämää häiritsevistä ja rajoittavista paineista ja vaatimuksista. Minua kiehtoo kaipaus toiseen todellisuuteen, kaukaisista paikoista unelmointi ja erakoituminen. Näiden teosten päähenkilöt ovat matkalla. Teosten teema liittyy johonkin, mikä on kesken ja mitä ei ole vielä saavutettu.
|
|
|
|
|
”Erik Creutzigerin maalaukset ovat vastustamattomia siksi, että niistä puuttuu kamppailu katsojan kanssa. Creutziger ei provosoi katsojaa eikä opeta meille mitään, vaan maalaukset näyttävät syntyneen itsestään. Tällä pyyteettömyydellä on maalaustaiteen traditiossa kunniakkaat perinteet. Wassily Kandinsky kutsui sitä sisäiseksi välttämättömyydeksi. Häntä ennen käsitettä olivat käyttäneet Richard Wagner ja Leo Tolstoi ja hänen jälkeensä sitä käyttivät muun muassa Arnold Schönberg, Heinrich Wölfflin ja Oswald Spengler. Modernismin jälkeen termi sisäinen välttämättömyys on käsittämättömistä syistä heitetty romukoppaan, mistä Maire Gullichsen -palkintojury on kaivanut sen esiin vaaliakseen sitä valintojensa keskeisenä kriteerinä.
Sisäiseen välttämättömyyteen liittyy Creutzigerin maalauksissa maalauksellisuuden ehtojen osaava kunnioittaminen. Creutziger hajottaa muodon aineellisuuden koloristisuuden hyväksi, mutta se ei johda hänen töissään kuva-aiheen abstrahoitumiseen, vaan maisemalliseen tai avaruudelliseen kuvallisuuteen. Hahmot, eläimet ja ihmiset, sulautuvat ympäröivään tilaan tuoden mieleen kiinalaiset tussimaalaukset. Ääriviivat liudentuvat ja kaikesta tulee värin avulla yhtä. Tasapainottaessaan figuureja värin kanssa Creutziger osoittaa taidokkuutta, joka on nykytaiteessa käynyt harvinaiseksi.”
Maire Gullichsenin palkintolautakunta, 2022
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Erik Creutziger (1982) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän valmistui Vapaasta taidekoulusta vuonna 2007 ja Kuvataideakatemiasta 2013. Hän on Taidemaalariliiton, Kuvasto ry:n ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen. Taiteilijan teoksia on muun muassa HAM:in, Kiasman, EMMA:n ja Pro Artibus -säätiön kokoelmissa. Hän on saanut Maire Gullichsenin palkinnon vuonna 2022, Grönqvistska stiftelsen palkinnon vuonna 2020, William Thuring -nimikkopalkinnon 2019 ja Stina Krookin säätiön palkinnon vuonna 2015.
