HELI   
HEIKKINEN   

15.9.-4.10.2015   


Kaupunkikuvia  

KAUPUNKIKUVIA

Kankaalle ilmestyy jälkiä: väriläiskiä, viivoja, liikesuuntia. Tuossa on talo tai ainakin viivat muodostavat jonkinlaisen suojan maalauksen avaruuteen. Olen hetken kehikkoni turvassa. Sitten käsi piirtää lisää viivaa: asuntoja, pankkeja, kouluja, kirkkoja. Missä kulkee tie?

Maalauksessa todellisinta on väri. Ei mikään väri yksin, vaan se, miten väri luo valon suhteessa muuhun. Vedän syrjään ohuen helmenharmaan verhon, hento rosa ulottuu melkein nilkkoihini. Iltapäivä on pitkällä.

Viivyn hetken talossa, joka oli olemassa vuoteen 1832, jolloin se paloi poroksi. Uskon Turnerin seisseen tuijottamassa liekkejä. Kiinteä aine on lopulta muuttunut taiteen valoksi. Tulen ulos liikepankin vihreän lasin heijastuksesta, joka jo hetken kuluttua sokaisee pysäkillä seisovat, töistä palaavat ihmiset.

Bussi lähtee aukiolta, jonka pommitukset jättivät jälkeensä. Siitä on jo kauan, mutta aika on suhteellista. Lintuparvi pyrähtää talon varjosta auringon pronssiin valamille oksille ja jatkaa matkaansa kohti lentokoneen jättämää vanaa. Bussi kulkee hitaasti, pysähdellen. Ensin täyttyvät kaupat, sitten syttyvät valot asunnoissa. Jään pois samalla pysäkillä kuin äiti ja lapsi, jotka ovat muualta, niin kuin minäkin.

Vahvistan sisäänkäynnin punaista maalia ja jätän ikkunan raolleen, ohuen viivan varaan.
Suuressa kaupungissa tulevaisuus kolkuttaa jokaisella ovella.

CV Ansioluettelo I Heli Heikkinen 2015

     www.heliheikkinen.com