|
Litimärät pitkospuut siintävät edessäni. Koira on sidottuna vyötäröni ympärille. Tiedän jo nyt kaatuvani. Kaatumisen hetki on kuitenkin yllättävä ja seuraavaksi havahdun siihen miten repun paino imee minua syvemmälle suohon. Päästän koiran vapaaksi. Hän ottaa muutaman ilon täyttämän loikahduksen kuin vasta juoksemaan oppinut varsa, ja jää metrin päähän seuraamaan epätoivoista yritystäni repiä itseni takaisin pitkospuille. Olen väsynyt ja itkuinen. Kutsun koiran takaisin luokseni ja sidon hänet jälleen kiinni itseeni. Hän koskee kättäni kylmällä kuonollaan kuin tsempatakseen ”kyllä tämä tästä”. Matka jatkuu ja ilmassa leijailee suopursun tuoksu.
Olemme leiriytyneet ja sukellan makuupussini sisälle. Lasken kahteenkymmeneen ja takaisin. 1 2 3 4.. Viidentoista kohdalla en kuule enää omaa hengitystäni. Vain rytmihäiriöt pitävät minut valveilla tässä todellisuudessa. Kuvittelen valaat ja pian näenkin niiden rauhoittavan livunnan, ikäänkuin ne tanssisivat. Tulen surulliseksi. Tuntuu kuin happi kulkisi sisään hengittäessä suuren putken lävitse, ja taas ulos tultaessa kahden ohuen letkun kautta. Annan surulle hetken. Itketään yhdessä, valas ja minä. Päästän irti ja tartun jälleen kiinni numeroihin. … 4 3 2 1. Koira venyttää niskaansa ja palaa tiiviiseen käärö-asentoon. Ulkona linnut pitävät öistä konserttiaan. Suljen taas silmäni ja palaan valaiden luokse. Hetki on hyvä. Nukahdan
Lotta-Lucia Laine (s.1988) on Turun Taideakatemiasta vuonna 2020 valmistunut kuvataiteilija. Häneltä on totuttu näkemään suurikokoisia väriräjähdysmäisiä akryylimaalauksia, joiden teemana on eläimen asema ihmisen hallinnan alla. Hän on maalauksissaan käsitellyt myös arkisempia aiheita, joissa ihmisen ja eläimen suhde on korostettuna.
Auran Galleriassa esillä olevassa maalauksista ja keramiikkaveistoksista koostuvassa teoskokonaisuudessa nämä kaksi teemaa yhdistyvät
Auran Galleriassa esillä olevassa maalauksista ja keramiikkaveistoksista koostuvassa teoskokonaisuudessa nämä kaksi teemaa yhdistyvät