PEKKA
HEPOLUHTA

KATSOMISESTA
28.1. - 16.2.2020

TERVETULOA näyttelyn avajaisiin
tiistaina 28.1. klo 17-19

NÄYTTELYKUTSU

Pekka Hepoluhta CV

KATSOMISESTA


”Maalaukseni syntyvät katsomisen kohteen äärellä. Valo elää jatkuvasti, samoin katseeni työskentelyn edetessä.

Työhuoneellani yksinkertainen asetelma muuttuu katseen alla yhä monimutkaisemmaksi.
Ulkona näkymä ehdottaa valtavaa määrää aiheita; liikkuvat tunteet ja ajatukset etsivät
vastineitaan.”

Pekka Hepoluhta

Pekka Hepoluhdan (s. 1957) työhuonemaalaukset ovat kuvallisilta tapahtumiltaan varsin niukkoja, mutta juuri värin pidättyväisyys muuntuu runsaudeksi, joka ylevöittää maalausten vaatimattomat objektit joksikin paljon itseään suuremmiksi.
Vuonna 1982 valmistunut  Hepoluhta on sitä maalarisukupolvea, jolle taiteen pääkysymykset eivät ole sosiaalisia vaan liittyvät katsomiseen, havainnointiin ja niiden pohjalta tehtyihin kuvallistuksiin. Mitkä eleet riittävät tekemään kuvan – ja mikä on niiden suhde havaintoon?

Kun näihin katsetta koskeviin kysymyksiin vastataan valossa kylpevien objektien impressionistisella maalauksellisuudella, päästäänkin jo lähellä klassisen varhaismodernin ydintä. Ja kas, eivätkö Hepoluhdan asetelmien pöytätasot nousekin pystyyn kuin Paul Cézannella (1839–1906) ikään. Vapaan Taidekoulun vaikutus näkyy myös Hepoluhdan väripuheessa, jota sävyttää vahva albersilainen retoriikka.

Lars Saari

Hepoluhta
kutsuu teoksiaan havaintomaalauksiksi. Maalarin edessä olevassa näkymässä ei välttämättä ole mitään erityistä, mutta jatkuvasti muuntuva valo ja havainnoinnin prosessiluonne monimutkaistavat tilanteen.

Siten kohteen tutkimisesta maalaamalla tulee myös maalarin oman katseen tutkimista.