Olin nuori,
mutta jo silloin tajusin,
että muutama siveltimenveto on
arvokkaampi kuin mitkään teoriat, ainakin minulle.

En ole ikinä antanut päivän mennä niin,
etten olisi piirtänyt jotakin,
vaikkapa vain omenan muistikirjani lehdelle.
Taito katoaa nopeasti.”

Pierre-Auguste Renoir

Pentti Koivikko
11.2.-8.3.2015

www.penttikoivikko.fi

Rakennukset ovat tärkeässä osassa
Pentti Koivikon töissä. Ja ne aniharvoin ovat muita kuin puutaloja. Naantaliin vuonna 1964 muuttanut taiteilija on kuvannut kotikaupunkiaan lukuisissa töissään. Lapsuusseudun Etelä-Pohjanmaan Kurikan kulmatkaan eivät ole jääneet aihevalinnoista pois.

Rakennukset luovat ympäristön ja ovat osa tunnelmaa. Ihmiset esittävät kuvassa pääosaa, mutta ovat yleensä kooltaan pieniä. Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja pistetään kasaan pelkistyneessä muodossa uudelleen.

Koivikko haluaa käsitellä ihmistä vähäeleisesti. Heidän asettaminen ympäristöön luo humanistisen ilmapiirin. Taiteilija on ja myöntääkin olevansa humanisti omassa tyylissään. Ihmiset hän kuvaa vähäeleisesti. Koivikko kohtelee ihmisiään hellästi. Se voi olla vieno hymy, pitää olla pieni pilke. Rakennusten syvyyskuvaus upottaa ihmishahmot pieniksi, mutta silti ne tulevat ensimmäiseksi esille.

Koivikon grafiikka ja maalaukset näyttävät alkuun pysähtyneiltä, silti niihin lähes poikkeuksetta sisältyy liike. Liike voi olla ihmisten juoruilu tai naiskohteen hymyilevä huulien asento. Hymy on liikettä. Liikettä voi edustaa myös tähden pilkottaminen taivaalla. Miltei poikkeuksetta taiteilijan maalauksiin ja grafiikkaan sisältyy nostalgiaa. Vähäeleisyys edustaa suomalaisuutta.