Nuorena Elina Luukanen opiskeli arkkitehtuuria, mutta huomasi pian, että valinta oli väärä. Auttaessaan kerran äitiään, taidemaalari ja graafi kko Lea Ignatiusta, Luukanen sattui kokeilemaan grafiikanlaatan tekemistä.

”Amorin nuoli iski minuun. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni, ja hakeuduin Pentti Kaskipuron oppiin Taideteolliseen korkeakouluun. Hän oli aiemmin maalannut jonkin verran, mutta se oli tuntunut liian epämääräiseltä. Tarvitsen materiaalin vastustuksen, syyn, joka pakottaa minut keskittymään. Tarvitsen probleeman ratkaistavakseni”.
Taiteilija alkaa kertoa grafiikan tekemisen tekniikasta. Innostuneena hän kuvailee, miten puhdas kuparilaatta pohjustetaan ensin tervanruskeaksi, sen jälkeen noetaan satiininmustaksi. Sitten hän selittää, miten viivat uurretaan kuparilevyyn etsauspiikillä. Metalligrafiikka on tavallaan kolmiulotteista. Luukanen käyttää vain kahta väriä, yhtä lämmintä ja yhtä viileää: ruskeaa ja sinistä.

  • On kiva rajoittaa keinoja, se on osa viehätystä.
(Kirkko & kaupunki 9.11.2011, s. 12-13)